1. Etsi pihalta kohta, johon ei paista aurinko missään vaiheessa. Paras paikka löytyy pyörävajan ja pensasaidan väliin jäävästä suikaleesta, jota varjostavat vielä naapurin omenapuut. Kaiva koiran mentävä kuoppa aivan pyörävajan kivijalkaan kiinni. Pysyttele kuopassa päivän kuumimmat hetket, ainakin klo 11-16.

2. Nauti paljon nestettä. Jääpalat ovat hyvä keino pitää vesi viileänä.

3. Nuku sängyn alla tai ylipäätään kovalla lattialla. Huoneessa oltava kaikki mahdolliset ikkunat auki.

4. Aktivoidu metsästämällä kuivaruokaa, jota emäntä on viskellyt ympäri nurmikkoa.

5. Käy uimassa.

6. Jos olosuhteiden pakosta on kuljettava kytkettynä, unohda hiostavat kaulapannat ja käytä ainoastaan kevyttä noutajahihnaa.

7. Vältä turhaa liikkumista. Perheenjäseniä ei välttämättä tarvitse tervehtiä aina kun he ohittavat kuopan. Tulkoot itse käymään kuopassa, jos haluavat moikkailla monta kertaa päivässä.

8. Tee päivän pisin lenkki vasta klo 21 jälkeen.

9. Käy välillä ilkkumassa auringossa paahtuvalle emännälle, kuinka joillain on tasainen rusketus ympäri vuoden.

10. Älä stressaa, kesästä kuuluu nauttia!

Kuvat arkistosta, eivät liity juttuun.

Vietimme  juhannusajan Revonlahdella ja Oiva pääsi jälleen tapaamaan koirakavereitaan, uimaan meressä ja nauttimaan maaseudun rauhasta (ja hyttysistä!). Oiva pääsi myös ponien mukaan vauhdikkaille maastolenkeille ja se sujui yllättävän hyvin. Välillä piti huudella että "joojoo nyt mennään", kun Oiva olisi jäänyt haistelemaan pientareita. Turvallisuussyistä se oli kokoajan ensimmäisenä, ettei tullut potkituksi. Oiva selvästi tykkäsi juosta kunnolla, kun kerrankin ei tarvinnut odotella emäntää! Sillä kesti kuntokin yllättävän hyvin, vaikka laukattiin pitkät pätkät. Vaikka lähdettiinkin vasta iltaviileällä, niin hikihän siellä kaikille tuli. Oiva kävi välillä viilentymässä ojissa ja jotkut olivat vielä niin syviä, että se onnistui kastautumaan lähes kokonaan. Tauolla oli tasapuolisesti eväitä kaikille, poneille porkkanoita ja Oivalle ja ihmisille voileipiä ja vettä.

Perhoskoira Almakin alkaa pikkuhiljaa lämpenemään leikkiehdotuksille, mutta pitää edelleen tarkasti huolta, että Oiva käyttäytyy kunnioittavasti ja siirtyy kauemmas aina kun neidistä siltä tuntuu :)

Onpa siitä taas kulunut aikaa, kun olen tänne viimeksi kirjoittanut! Päivitin hiukan ulkoasua ja vanhat kuvat näkyvät nyt vähän hassusti, mutta en jaksa alkaa lataamaan niitä uudestaan isompina. Olen tässä kohta tunnin tapellut ton yläpalkin kanssa, enkä vieläkään ole keksinyt, minkä takia Explorerilla katsottaessa reunoille tulee vihreät palkit, mutta Mozillalla näkyy ihan oikein. Hankalaa.

Oivalle ei oikeastaan kuulu arkea ihmeempää. Ollaan harjoteltu vähän noutoja ja tokojuttuja ja käyty sekä Revonlahdella, että Köyliössä. Viime viikolla käytiin myös Viikissä tarkastuttamassa Oivan silmät ja terveethän ne oli. Tutkinut lääkäri sanoi, että silmän takakapselissa oli pienenpieniä pigmenttipisteitä, mutta niistä ei kuulemma ole mitään haittaa.

Treenattiin eilen Oivan kanssa ihan perus damin pitämistä, eikä siinä ollut oikeastaan mitään ongelmaa. Se ottaa damin suuhun käskyllä "ota" ja pitää sitä tyytyväisenä niin kauan, kunnes pyydän palauttamaan sen takaisin. Lopuksi se pääsi noutamaan muutaman kerran, ja vaikka dami upposikin lähes puoli metriä kinokseen ja linjanoudot menivät oikeastaan haun puolelle, jaksoi se innokkaasti etsiä ja toimitti molemmilla kerroilla damin reippaasti käteen asti :)

Kuvat viime talvelta.

Paljon onnea Oivalle ja koko Dark Water's A-pentueelle! :)

Vuodenvaihteen vietimme (yllätysyllätys!) Revonlahdella ja siellä ainakin on ihan oikea talvi! Oiva pääsi kokemaan 27 asteen pakkasen ja oli silti reippaana tallihommissa mukana. Se paineli pitkin pihaa sellaista vauhtia, ettei tuntunut edes kylmää huomaavan! Vasta siinä vaiheessa kun hommat oli tehty ja se malttoi pysähtyä hetkeksi, alkoivat tassut nousta siihen malliin, että aamupala ja ruokalepo sisätiloissa olivat paikallaan Oivankin mielestä.

Takaisin kaupunkiin kotiuduttuamme olen saanut toden teolla huomata, ettei Oivan voi antaa elää "pellossa", edes vähääkään, sillä viime viikkoina koiraherra on kyseenalaistanut lähes kaiken ja esimerkiksi hihnakäyttäytyminen ja muiden kohtaaminen ovat hermojaraastavan alkeellisella tasolla. Oiva on myös ottanut oikeudekseen sujahdella ovien välistä ennen ihmisiä ja hypätä syliin aina kun sattuu huvittamaan. Jos viime vuoden teemana oli Rajatonta rakkautta, niin tänä vuonna Oiva saa huomata, että Rajat on rakkautta! Eli lempeästi, mutta päättäväisesti alkaa Oivan uusi, kurinalainen elämä :)

Vuonna 2010 on myös tarkoitus (VIHDOINKIN) varata aika silmätarkastukseen ja ruveta panostamaan enemmän niin koiran käyttäytymiseen, kuin treenaamiseenkin. Eräs lintu on odottanut sopivaa käyttöä yli puoli vuotta ja ehkä niitä tottisliikkeitäkin kannattaisi, kröhöm,  joskus harjoitella, jos aikoo päästä sen BH-kokeen läpi...

Lähes koko joululoma on ollut  yhtä reissaamista. Heti aluksi vietimme Oivan kanssa pidennetyn viikonlopun Revonlahdella. Tällä kertaa ei tarvinnut mennä koko matkaa junalla, vaan kaverini Turusta poimi meidät Tampereelta kyytiin ja matka jatkui mukavasti autolla. Samaisessa autossa matkusti myös bokseri Rinsku, yksi Oivan parhaista kavereista. Ja voi sitä päätöntä riemua, kun kaverukset kohtasivat ensimmäistä kertaa lähes puoleen vuoteen. Auton takaosassa oli tohina päällä lähes Seinäjoelle asti! :)

Jolun pyhät vietimme sukulaisten luona Köyliössä, missä Oiva pääsi temmeltämään vapaana sydämensä kyllyydestä. Oiva oli innolla mukana järjestelyissä ja varsinkin ruoka-ajan lähestyessä se pysytteli tiiviisti keittiön välittömässä läheisyydessä. Siitä oli lähes kohtuutonta, että muu suku istuu ruokapöydässä kolmatta tuntia ja hänelle on tarjoiltu ruokaa viimeksi aamulla. Jouluherkut eivät kuitenkaan jääneet Oivan osalta kokonaan saamatta, vaan kinkkua ja puuroa päätyi lopulta myös Oiviksen kuppiin. 

Eilen kotiuduttuamme Oiva pääsi ihastuttamaan persoonallaan vielä lisää sukulaisia, jotka tulivat Joulukahville. Huomaa, ettei meillä käy vieraita kovin usein, sillä Oivan tervehtimisrituaalissa olisi hieman hienosäätämistä.. Se malttaa kyllä odottaa, että ihmiset tervehtivät toisiaan ensin, mutta heti kun se saa luvan mennä moikkaamaan vieraita, alkaa järjetön tanssimis-/nuuskimis-/nuolemisesitys, joka loppuu vasta, kun kaikkien vaatteissa on ainakin kaksi desiä kuolaa.