Torstaina lähdettiin Oivan kanssa junalla Turkuun hakemaan kaverilleni kissanpentua toiselta kaveriltani. Päivä ei ollut reissulle paras mahdollinen helteen takia, mutta urheasti pakkasimme vesipulloja mukaan ja lähdimme matkaan. Pasilassa oli puolen tunnin odotus ja kävimme sillä aikaa tutustumassa aseman lemmikkieläintarvikeliikkeeseen ja mukaan tarttuikin uusi noutokapula.

Perillä Oiva tapasi pitkästä aikaa parhaan ystävänsä boxerineiti Rinskun ja meno oli sen mukaista. Onneksi kaverini asunnon vieressä on koirapuisto, niin rekut pääsivät purkamaan tapaamisen riemua turvallisesti aidatulla alueella.

Tarkoituksena oli lähteä vielä samana iltana takaisin, mutta Turku-kierroksemme hieman venyi, eikä Turusta Helsinkiin lähde junia kello 21 jälkeen! Perjantai-aamuna lähdimme Oivan ja Simba-kissan kanssa bussilla rautatieasemalle, tai sinne meidän piti mennä, mutta nousin vahingossa väärään bussiin ja päädyttiinkin johonkin ihan muualle. Vartin kävelyn jälkeen löysimme kuitenkin asemalle ja pääsimme kuin pääsimmekin junaan ja matka jatkui kohti Riihimäkeä.

Simba oli uskomattoman reipas matkustaja huolimatta siitä, että oli ensimmäistä kertaa jossain ilman äitiä ja sisaruksia. Se oli ihan hiljaa ja nukkui koko matkan sylissäni. Oiva oli hieman huolissaan pikku kissasta, kun ei ihan tiennyt oliko sillä kaikki kunnossa. Se istui ensimmäiset 20 minuuttia edessäni ja tarkkaili pennun toimia käyden välillä aina nuuhkaisemassa tai nuolaisemassa sitä. Lopulta se totesi, että pentu pärjää ilman isällistä vahtimistakin, ja nukkui itsekin loppumatkan.

Riihimäellä kaverini oli Simbaa vastassa ja lähdettiin Oivan kanssa vielä junalla Hyvinkäälle ja kotiin nukkumaan. On se vaan mukavaa matkustaa tuommoisen koiran kanssa, mikä ei turhia hötkyile tai stressaa yllättäviäkään tilanteita ja tulee toimeen kaikenlaisten eläinten kanssa.