21.7. pakkasin jälleen laukut ja aloitimme Oivan kanssa jo perinteeksi tulleen kesäretken Revonlahdelle, tuttuni hevostilalle. Junamme lähti yhdentoista maissa illalla ja kahden junanvaihdon ja muutaman nukutun tunnin jälkeen saavuimme perille Ruukkiin aamuseitsemältä.

Kuluneen vuoden aikana teimme Revonlahdelle useita viikonloppureissuja, joten ei se ihan pelkäksi kesälomapaikaksi ole jäänyt. Sinne on mukava ja helppo mennä, kun Oivakin viihtyy siellä niin hyvin. Se saa olla päivät ulkona vapaana ja touhuaa mukana niin aamutallissa kuin laidunkierroksillakin. Ja kun ratsastan maneesissa, niin Oivis on katsomossa päiväunilla. Ja hienosti se siellä odottaakin, ihan hiljaa ja paikoillaan! :)

 

Oivalla on siellä myös eläinkavereita: australiankarjakoira Rinka, perhoskoira Alma, sekä sekalainen sakki kissoja ja hevosia. Oiva pääsi myös tutustumaan naapurin lagottotyttö Hildaan, joka tosin ei juurikaan arvostanut säheltävän nuorenmiehen lähentely-yrityksiä ja kertoikin Oivalle hyvin selvästi, että katsoa saa muttei koskea. Uimassakin käytiin lähes päivittäin ja Oiva polskutteli menemään, vaikka vesi oli välillä meistä ihmisistä turhankin viileää.

Kerran aamutallia tehdessäni löysin pihalta linnun, joka oli katkaissut niskansa lentäessään ikkunaa päin, ja päätin käyttää tilaisuuden hyväksi Oivan treenaamisen kannalta. Mulla ei ollut edes dameja mukana, mutta noudatin Oivalla ensin muutaman kepin ja heitin sitten linnun ja Muksu sinkosi sen perään sellaisella vauhdilla, että tuskin edes ehti ajatella, minkä nappasi suuhunsa ja viiletti linnun kanssa takaisin luokseni! Olin siitä niin ylpeä! :) Heitin linnun vielä toisen kerran ja Oiva oli kyllä jo rekisteröinyt että tirppahan siellä lentää, mutta kun lähetin sen noutoon, se ei aikaillut yhtään vaan nouti linnun vähintään yhtä innokkaasti kuin kaiken muunkin. Reipas poika! Siinä vaiheessa hoksasin, että mullahan oli pilli mukana ja lähdin hakemaan sitä sisältä ja jätin linnun rappusille, kun tulin alle minuutin päästä takaisin oli jäljellä enää kasa verisiä höyheniä ja kaksi erittäin tyytyväisen näköistä kissaa. Se siitä sitten.

Oiva on aiemmin hieman aristellut riistaa kun pentuajan jälkeen tuli niin pitkä tauko ennen kuin se näki sitä seuraavan kerran. Kasvattajan ohjeilla tutustutin sitä varikseen ja selvästi harjoittelu on tuottanut tulosta! Yksi askel lähemmäs taippareita ;)

 

Keskiviikkoaamuna 5.8. olimme jälleen kotona ja Oiva oli selvästi väsynyt matkasta ja nukkuikin sikeästi melkein koko päivän. Lähdimme vielä viikonlopuksi käymään Köyliössä, jossa treenasimme vesinoutoja yhdistettynä huimiin uimahyppyihin laiturin päästä, jotka Oiva suoritti pienestä epäröinnistä huolimatta urheasti.

Siellä Napsu pääsi myös ihmettelemään lehmiä, jotka kiinnostivat sitä kovasti, ja varsinkin vasikat olisivat olleet Oivan mielestä mainioita leikkikavereita.