Olimme jälleen viikonloppuna käymässä sukulaisten luona Köyliössä. Oiva stressasi taas jonkin verran aussiepoikien mahdollista kohtaamista, mutta rentoutui kyllä aina sisällä ja muutenkin jos pääsi pois pihasta tai sai muuta ajateltavaa.

 

Lauantaina kävimme rantalenkillä Oivan ja vanhan bordercollien Piscin kanssa. Oiva purki stressaamisesta ja autossa könöttämisestä aiheutunutta ylimääräistä energiaa sinkoilemalla päättömästi sinne tänne, ärsyttämällä Pisciä ja karkaamalla kielloista huolimatta järveen aina kun silmä vältti.

Kävelimme myös vanhalla laitumella, jonka poikki menee lähes umpeenkasvanut mutaoja. Siinä missä me muut käytimme siististi siltaa, niin Oiva suurin piirtein snorklasi sillan alla korviaan myöten mutavedessä! Siitä oli myös erittäin hauskaa mennä ensin ojaan, hypätä sieltä sillalle ja siitä suoraan yli toiselle puolelle ja sen jälkeen raivata tiensä kasvillisuuden läpi kuivalle maalle ja juosta muutama hepulointilenkki ympäriinsä pellolla ja hetken päästä tietysti toistaa sama uudestaan. Pisciä silminnähden ärsytti moinen päätön iloitseminen, mutta se tyytyi tarkkailemaan tilannetta tassujaan kastelematta ja irvistelemään aina kun ruskea pyörremyrsky pyyhälsi ohi. =)

 

Menomatkalla pysähdyimme Makulihan kohdalla ja Oivaa suorastaan kismitti tauon järjestelyt. Siinä missä toiset menivät valitsemaan makkaroita ja paistia niin hänen piti lähteä pissalenkille ja poseeraamaan jonkun kyltin ja betoniporsaan edessä! Voi sitä vääryyttä. Illalla Oivis pääsi kuitenkin lohdutukseksi herkuttelemaan peuranluilla. Eihän se ole vähään aikaan luita syönyt, mutta teräsmaha-Oiva ei yleensä tällaisista herkkutilanteista hätkähdä. Takaisintulomatkalla kuitenkin totesimme, että taisi ne luut sittenkin pistää Muksun mahan hieman ylikierroksille, sillä kaasuhaitat olivat aikamoiset. Emme edes tulleet suorinta tietä kotiin, vaan kiersimme Niinisalon kautta, joten matka piteni melkein kahdella tunnilla. Siinä ajassa ehti jo muutamaan kertaan katua, että pitikin mennä syöttämään niitä luita!

Yritin kuumeisesti saada Oivasta ja Piscistä kunnollista yhteiskuvaa, mutta se on hieman haastavaa, sillä Pisci ei juurikaan kuule/ymmärrä enää käskyjä, joten pitää vain toivoa, että ne sattuisivat olemaan sen puoli sekuntia vierekkäin. Yllä olevasta kuvastakin olisi tullut vallan mainio, sillä pojat tulivat laiturille nätisti vierekkäin, mutta Oiva sitten päätti viime hetkellä loikata rantamutaan tonkimaan. Huoh! =) Kaiken kaikkiaan reissu oli varsin mukava ja onnistunut ja Oiva pääsi nauttimaan maaseudun rauhasta ja hiljaisuudesta. :)